2013

Ihanaa uutta vuotta 2013 kaikille blogin lukijoille! Olen ollut todella iloinen jokaisesta kuukausien saatossa saamastani kommentista ja on ollut mukavaa huomata, että blogiini on löytänyt moni lasiharrastaja. Uusi vuosi, uudet kujeet sanotaan yleensä, mutta täällä ensi vuosi tulee jatkumaan ihan samoissa lasiaiheisissa merkeissä, tiuhemmalla postaustahdilla tosin toivottavasti. Lasirakkautta siis luvassa jatkossakin!

Kuvaan koottu kuluneen vuoden postausaiheita, klikkaamalla suuremmaksi!

Nautitaan kaikki vuoden vaihteesta ja suunnataan löytörikkain toivein kohti ensi vuotta!

Oletko muuten luvannut jotain vuodelle 2013?

Rauhaisaa joulunodotusta!

Arabia Fire

Fire

2012 

Nathalie Lahdenmäki

Yksi tämän syksyn lemppari mielenlämmittäjistä on ehdottomasti tämä Arabian melko uusi Fire-kynttilälyhty. Muistan kun näin lyhdyn ensimmäisen kerran, saatoin vain ihmetellä, että mitä kummaa materiaalia tuo on. Lyhty näytti pehmeältä, mutta eihän kynttilälyhty voi olla vaahtomuovia! Oli pakko päästä kokeilemaan pintaa ja täytyy sanoa, että ennen Firea enkä tämän jälkeenkään ole törmännyt vastaavaan tuotteeseen. Kynttilälyhty on siis vaahtokeramiikkaa ja muistuttaa ihanasti talvista lumilyhtyä tai uuden lumen pehmeää pintaa. Oma lyhtyni on pienempi 9 cm versio Firestä ja suositushinta on tällä hetkellä 40 euron pintaan. Itse ostin tämän kesällä Iittala Outletistä muistaakseni noin parinkympin hintaan.

Materiaali on huokoista ja suoraan sanottuna täynnä reikiä. Lyhdystä murtuu helposti pieniä paloja, joten kovin kovakouraisesti tätä tuotetta ei saa kohdella. Valo siivilöityy ihanasti vaahtokeraamisen pinnan läpi, luoden pehmeän kehän ympärilleen. Fire on todellinen tunnelmanluoja.

Mariskoolitorni

Uuden kodin yksi lempparijutuistani on ehdottomasti tämä Mariskoolitorni. Tavaroita laatikoista purkaessa, tuli sattumalta mieleen, että jospa keittiön hyllykolosiin mahtuisi pieni Mariskooli. Ja sehän mahtui, juuri täydellisesti! Niinpä pienet Mariskoolini saivat arvoisensa paikan, jossa edustaa ja näyttää ihanilta. Vähän jouduin kokoelmaani täydentämään, että joka hylly sai oman kaunokaisensa, mutta nyt olen tyytyväinen! 

Ylhäältä alas:

Mariskooli 120 mm

vaaleansininen (väliväri)

kirkas

omenanvihreä

vaaleanpunainen

hiekka

siniturkoosi

Niin ja se muutto... Sehän meni ihan hyvin! Kaikki säilyi ehjänä perille ja suurinosa sisustusjutuista on jo löytänyt oman paikkansakin. Keittiössä on todella vähän säilytystilaa, joten osan laseista jouduin viemään säilytykseen, mutta en valita. Uusi koti on ihana!

Astiasarja ilman ideaa?

Jos vähääkään seuraa suomalaista lasimaailmaa tai varsinkaan Iittalaa, ei ole voinut välttyä kuulemasta Iittalan uudesta "lippulaivasta", Sarjaton-astiasarjasta. Nyt minäkin aion siis laittaa lusikkani tähän soppaan.

Minussa Sarjaton herätti ensin uteliasta kiinnostusta, joka sittemmin muuttui ihmetteleväksi epäilyksi. Minulle ei vain auennut, mitä järkeä on suurella budjetilla brändtä astiasarja, jonka idea on olla sarjaton. Iittalahan kuvailee Sarjatonta näin: "Sarjaton on valikoima astioita, jotka antavat uuden merkityksen yhdisteltävyydelle. Sarjaton astioilla voit luoda yksilöllisiä kokonaisuuksia erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. (...) Perinteiden innoittama, tähän päivään räätälöity. Sarjaton antaa vapauden luoda juuri sellaisen yhdistelmän kuin sinä haluat." Jos haluan luoda oman kattaukseni ilman mitään tiettyjä rajoja, enkö silloin halua tehdä siitä juuri omannäköiseni, nimenomaan ilman mitään sarjaa? Tuntuu keinotekoiselta luoda astiasarja, jonka tarkoituksena on saada ihmiset tekemään luovia kattauksia. Eikö Iittala luota ihmisten omaan luovuuteen vai onko nykyihminen niin uusavuton, että yhdistelevään kattaukseen tarvitaan todella oma sarjansa?

Lähtökohdat siis minun kohdallani näihin astioihin olivat aika huonot. Muutaman kerran kävin hiplailemassa astioiden kohokuvioita ja periaatteessa kyllä pidin niiden samalla modernista, mutta perinteisestä ulkonäöstä. Kaikkia osia yhdistää tietty kuvio, mutta muuten kokonaisfiilis tuli kyllä hieman ontuvasti suunnitellusta astiasarjasta. Minun ei tehnyt mieli lähteä luomaan innovatiivisia kattauksia astioilla, jotka eivät vain jotenkin sovi yhteen.

Omaa silmääni näissä astioissa miellyttivät Letti-kuvioinen muki vanhan roosan värisenä, Metsä-kuvion kulho ja lautanen, sekä erityisesti lasit. Citymarketissa törmäsin kauppareissulla tarjoukseen Sarjaton-astioista ja kuinkas ollakaan, nappasin mukaani kahden lasin paketin. Täytyy myöntää, että tämä ostos oli hetken mielijohde ja puhtaasti keräilymielessä tehty. Jokin näissä laseissa kuitenkin viehätti minua, nimenomaan erilisenä osana tästä Sarjaton-astiastosta. Lasi on ihanan ohutta ja kevyttä ja pinnan kohokuviot tuntuvat kivalta sormenpäissä. Lasin muoto tuo mieleen pikarimaista jämäkkyyttä, mutta materiaalin hentoisuus toimii tasoittavana tekijänä muodon vahvuudelle.

Itse asiassa pidänkin itseäni melkoisen sarjattomana keräilijänä. Maailmassa on liikaa ihania astioita, jotta voisin keskittyä vain yhteen ja ainoaan sarjaan, haluan haalia hieman sieltä ja vähän tuolta. Minun lasi- ja astiakokoelmani taitaa olla nimenomaan sellainen sarjaton.

Sarjaton

2012

Harri Koskinen

Aleksi Kuokka

Musuta

Samuji

Mitä mieltä sinä olet Sarjaton-uutuudesta?

Hiljaista lasirintamalla

Blogissa on ollut tämän kuun ihan hiljaista. Muutto on alle viikon päästä ja asunto on ollutkin juuri sen näköinen. Kaikki lasit alkavat pikku hiljaa olla pakattu ja ympäri asuntoa on "ARVOKASTA LASIA, VAROVASTI!!" tekstein koristeltuja laatikoita. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että en voi muuta kuin toivoa, että kaikki rakkaat esineeni selviävät muutosta vaurioitta. Olisi huijausta sanoa, että tämä muutto ei olisi aiheuttanut stressiä. Ensin etsittiin melkein paniikissa asuntoa, sitten mietittiin miten saadaan avain, muuttoauto ja ehtiikö kukaan auttamaan. Ennenkokemattoman haasteen tähän kaikkeen tuo vielä se, että olen ensimmäistä kertaa muuttamassa täysin vieraaseen kaupunkiin, josta en tunne oikeastaan ketään. Tähän lisätään vielä se, että viikko sitten naapurin vesivahinko tunki meillekin! Huh! Onneksi mieheni on jaksanut hoitaa todella ison osan kaikesta muuton virallisesta selvittelystä, joten itse olen voinut keskittyä pakkaamaan ja panikoimaan.

Voi siis olla, että seuraavan kerran kuvallista postausta on luvassa kun muuttolaatikot on purettu ja elämä saatu asettumaan uuteen kotiin. I'm looking forward it so stay tuned!

Maailman paras nimpparilahja

Tänä vuonna taisin saada elämäni ihanimman nimipäivälahjan! Se oli täysin toiveiden mukainen, ihana ja ajatuksella juuri minulle hankittu. Se oli...

Aalto-kulho tumma lila 50 mm

En voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa, mutta ai että se on ihana! Tuo tumman lila on väri juuri minun makuuni ja se ainoa aito Aalto-malja on vain aina niin kerrassaan hurmaava. Maljan muoto on vakuuttanut minut näin hieman vartuttuani aivan täysin, olen suorastaan ihastunut siihen! Se on sopivan yksinkertainen, mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen ja monimuotoinen, idealistinen ja klassikko jo syntyessään.

Kulhon koko, tuo 50 mm on omalla tavallaan hieman kinkkinen koska varsinaisena maljakkonahan maljaa ei voi käyttää enkä kuitenkaan raaski ottaa sitä ihan tarjoiluastiakäyttöönkään. Ainakin nyt se saa siis tyytyä olemaan "vain" kaunis ja ihastuttamaan minua uudelleen ja uudelleen!

Astioiden muuttorumba

Meillä olisi kuukauden päästä muutto edessä toiseen kaupunkiin. Kaikki tavarat on saatava yhdellä kerralla autoon ja ajettua perille, koska välimatkaa on niin paljon ettei edestakaisin ajelu onnistu. Nyt olenkin alkanut miettiä kuinka ihmeessä muutan rakkaat astiani perille, kaikki kerralla ja ennen kaikkea kaikki ehjinä. Olen haalinut esimerkiksi Iittalan juomalasilaatikoita omien säilytettyjen lisäksi ja suunnitellut pakkaavani niihin juomalasit. Lautaset laitan pinoon ja väleihin talouspaperia kolhiintumista estämään. Kaikki sisustusesineet huolettavat ehkä eniten. Millä ihmeellä saan ne pakattua niin, ettei yhdenkään kohtaloksi koidu tämä muutto? Voi kun olisi rajaton määrä kuplamuovia käytettävissä! Onneksi muuttoavusta varmaan (toivottavasti?) jokainen ymmärtää ja muistaa kuinka tärkeitä nuo esineet ovat minulle eikä ainakaan tahallaan paisko niitä "SÄRKYVÄÄ" -laatikoita ympäriinsä.

Nyt on siis hyvät neuvot ja vinkit kalliit! Miten sinä olet muuttanut lasikokoelmasi paikasta toiseen?

Särö rakkauteen

Näin käy joskus.

Tämä Lempi räsähti rikki ihan tavallisen pesun aikana. Lempi-lasien kuuluisi kestää astianpesukonetta, mutta ainakaan tämä yksilö ei enää eräänä päivänä selvinnyt pesurimme käsittelystä. Jalkaosa on haljennut melko oudosti, lasin sisällä menee halkeamia ristiin rastiin, mutta ulospäin ei tunnu minkäälaista säröä eikä palaa ole irtoamassa.Onko muilla samanlaisia kokemuksia näistä laseista? Ajattelin käydä näyttämässä tätä jossain vaiheessa Iittalan Outletissa. Hyvitysten perässä en sinne jaksa raahautua, mutta uteliaisuus voittaa tällä kertaa, sillä haluan kuulla onko muilta tullut vastaavaa palautetta. Lempi-lasit ovat kuitenkin melko arvokkaita ja on aikamoinen pettymys jos laatu on laajemminkin yhtä heikkoa.

Lasi on vahvaa, mutta samalla niin herkkää. Yksi lasiharrastuksen viehätyksestä onkin lasin koskemattomuus. Pienen särön tai kolhun myötä koko esine saattaa hajota täysin palasiksi. Kerran rikki mennyttä ei korjata millään liimalla tai teipillä, ei rakkaudella eikä hartailla toiveilla. Lasi on lasia vain niin kauan kun se säilyy koskemattomana.

Perhepotretti

Siinä ne nyt ovat. Kaikki kolme kokoa Ote-laseista, kolmessa värissä. Näin, päätin, hankin.

Olen aina ollut tällainen! Kun päätän haluavani jotain, yleensä myös hankin sen. Monen monituiset kirja- ja elokuvasarjat olen kerännyt uskomattomalla intohimolla kasaan vaikka maailman ääristä ja nyt tämä päättäväisyys on siirtynyt lasiharrastukseen. Kaikki alkoi näistä harmaista Ote-viinilaseista, jotka hankin melkein vahingossa. Sen jälkeen alkoi armoton nettikirppareiden selaus, jonka seurauksena sain metsästettyä nämä ruskeat pienet juomalasit. Viimein kokoelman täydensivät uskomatonta kyllä, ihan kaupan hyllyltä löytyneet kirkkaat isot juomalasit. Ja niin sarja sai päätöksensä, nyt voin olla tyytyväinen!

Ote-lasi

Aleksi Perälä

2007

Viinilasi 29cl, harmaa, 8 kpl (2 kpl käytössä, 6 kpl uusia)

Juomalasi pieni 25cl, hiekka, 6 kpl (6 kpl käytössä)

Juomalasi iso 36cl, kirkas, 4 kpl (4 kpl uusia)

Alvar Aalto Collection

Alvar Aalto on ehdottomasti yksi merkittävimmistä suomalaisista muotoilijoista. Kaikki tuntevat Aalto-maljan, joka kuuluu ehdottomasti suomalaisten kansallissymboleiden joukkoon. Maljan aallokas muoto on ajaton ja kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Se on hurmannut ihmisiä sukupolvesta toiseen ja tulee varmasti säilyttämään arvonsa suomalaisen muotoilun historiassa aina.

Minulle Aalto-malja edustaa aitoa suomalaista lasidesignia puhtaimmillaan. Keräisin vaikka jokaisen Aalto-maljan, pienen ja ison, kynttilälyhdyn ja tarjoiluastian jos vain olisi mahdollisuus. Iittalan Aalto-kokoelma on kuitenkin suht korkeissa hinnoissa ja varsinkaan uutena siihen kuuluvia esineitä ei minun budjetillani ostella ihan noin vain. Jo pitkäaikainen haaveeni on ollut ostaa lilan värinen 160mm Aalto-maljakko ja toivottavasti vielä joskus pääsen tämän unelman toteuttamaankin.

Jotain minä kuitenkin jo omistan Iittalan Alvar Aalto-kokoelmasta ja jos minulta kysytään, se onkin mitä ihanin esine. Kyseessä on siis isompi metallinen kulho, jota voi käyttää tarjoiluastiana tai mainiosti ihan vain itsenäisenä sisustusesineenä. Kulho on äärimmiilleen pelkistetty tulkinta Aalto-maljasta. Ruostumaton teräs on vahva materiaali, joka ei välttämättä vaadi lisäkseen mitään. Oman kulhoni olen ostanut vähän käytettynä koska ovh 99,00€ olisi ollut aivan liikaa omalle kukkarolleni.

Ote elämästä!

A dream come true! Tänään hain pitkän odottamisen jälkeen postista yhden erityisen ihanan paketin. Jännityksellä revin kääreet heti auki kotiin päästyäni ja huokaisin sisällön nähdessäni. Ne olivat juuri niin ihanat kun arvelinkin! Hintaa oli ehkä hieman enemmän kun normaalisti kuuden lasin satsista maksaisin, mutta koska todellakin HALUSIN nämä ja kyseessä oli vielä täysin virheettömät ja siistit yksilöt, päätin sijoittaa, vaikka vähän kirpaisikin. Tämä sikspäkki kustansi muistaakseni 35 euroa.

Kyseessä on siis himoitsemani Aleksi Perälän Ote-sarjan juomalasit hiekan värisenä. Olen ihastunut! Astiakaapista alkaa rehellisesti sanottuna loppua juomalasitila, mutta nämä oli ihan pakko saada mahtumaan ja pesukoneen kautta käyttöön. Juomahetket muuttuivat taas hieman ihanammiksi.

 Nämä ovat sirot, mutta samalla jämäkän oloiset, ei liian pienet eikä liian isot. Sopivat käteen ja väri on hieno, mutta ei liian silmäänpistävä. Ote-juomalasit pinoutuvat näppärästi ja näin vievät astiakaapista leveäksi juomalasiksi suhteellisen vähän tilaa. Ehkäpä näitä voisi käyttää vaikka jälkiruokamaljoinakin sorbetille tai muulle lusikoitavalle kylmälle jälkkärille. :-)
Nämä juomalasit sopivat saumattomasti yhteen aiemmin esittelemieni Ote-viinilasien kanssa ja luovat mahdollisuuden rentoon, mutta siistiin kattaukseen silloin kun nautitaan viinistä ja ruuasta, mutta ei kuitenkaan hienostella. Hiekka ja savunharmaa sopivat muutenkin Iittalan tuotteissa yleensä yhteen, molemmat kun ovat tumman vivahteikkaita, mutta kuitenkin neutraaleja sävyjä.

Kuvausrekvisiittana Finlaysoninen Talvi-kuosinen pöytäliina. 

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kamerassa on todellakin jokin tuntematon vika tai sitten käyttäjän taidot ovat kadonneet kokonaan!

Lasiharrastajan pyhät sanat

Myönnän rehellisesti olevani täysin Iittala-addikti. Jos joskus haluan piristää itseäni, menen kauppareissun ohessa kiertämään Iittalan astiahyllyt. Ne kaikki kauniit esineet tuovat minulle niin ihanan ja iloisen mielen. Tämä jos mikä on rakkautta!

Vähän aikaa sitten saimme lahjaksi eräitä Iittalan laseja. Ennen kuin esittelen itse lasit, haluan tehdä tämän postauksen ihan vain paketista. Se oli niin tyylikäs ja teki minuun vaikutuksen, joten pakkauslaatikko on todellakin ansainnut ihan oman postauksensa.

Minulla taisi mennä kylmät väreet kun luin tämän tekstin. Ehkä se voisikin olla Iittala-harrastajan määritelmä, allekirjoitatko sinä nämä "lasiharrastajan pyhät sanat"?

The progressive philosophy of our design heroes, Kaj Franck And Alvar Aalto, still inspires us to keep Iittala forever relevant. We don't just create beautiful objects. We believe in timeless design that will never be thrown away.

Uusi ilme

Tein ulkoasuun vähän muutoksia, mutta en taida sittenkään olla yhtään tyytyväinen. Lähdin hakemaan jotain raikasta, mutta päädyin sitten kuitenkin tähän bannerikuvaan sopivaan värimaailmaan. Noh, olkoon siinä hetken ja katsotaan jossain vaiheessa sitten uudelleen. Syy miksi päädyin ulkoasua yleensä muokkailemaan on se, että kamera on edelleen rikki enkä ole päässyt kuvailemaan. Olisihan minulla tietenkin pokkari, mutta sillä ei kovin kummoisia kuvia saada. Haluatteko, että teen esittelypostauksia nyt hetken vähän "tavallisemmilla" kuvilla vai yritän keksiä jotain muuta kerrottavaa?

Ulkomaan tuliaisia

Tämä postaus menee hieman blogin aiheen ohi, mutta on silti pakko hehkuttaa!

Mieheni on muutama vuosi sitten tuonut palan silkkiä Kiinasta ja joskus haaveilimme teettävämme siitä sohvatyynyille päälliset. Rehellisesti sanottuna olin jo ehtinyt unohtaa koko asian, mutta tänään minut yllätettiin ja nyt on kauniit tyynynpäälliset ihanalla kuosilla, ihan oikeasta kiinalaisesta silkistä! Nämä sopivat olohuoneeseemme ihan täydellisesti ja ovat kiva lisä sisustukseemme.

Kuva on tällä kertaa kännykkäräpsy koska kamera on joutunut sairaslomalle, hetkeksi toivottavasti vain.

Paluu arkeen

Nyt on lomailut lomailtu ja paluu arkeen kolahtanut jo täysillä päälle. Edessä tulee olemaan työntäyteinen kesä, onneksi kerrankin suurin piirtein ihmillisillä työajoilla. Kesäksi ei mitään sen kummempia suunnitelmia ole, mutta vapaille viikonlopuille olisi tietenkin mukava keksiä jotain tekemistä ettei koko kesä mene ihan työ-kotisohva-väliä sahatessa. Koiraharrastuksessa kesä on kulta-aikaa, joten sillä saralla tulee varmaan aktivoiduttua. Blogia en kuitenkaan aio unohtaa vaan postausideoita on taas odottamassa toteutusta! Heti kun vaan saan jostain revittyä vapaan ajankolosen, otan kyllä kameran ja lasiesineet taas esiin.

Iittalan verkkokauppaa on tullut silmäiltyä ahkerasti, mutta kesän kampanjasta ei ole löytynyt mitään kovin sykähdyttävää. Vihreät HotCool-lasit sopisivat varmaan kesäkattaukseen mainiosti ja Kartion käytännöllisiä jälkiruokakulhoja tuskin koskaan on liikaa, mutta välillä on pakko kysyä itseltä, että tarvitsisinko minä todella näitä.

Facebookissa Iittalasta tykkäämällä saa -30 % alennuskoodin verkkokauppaan, joten jos mielessä on ollut jokin hankinta, kannattaa tuo nyt hyödyntää! Allekirjoittanut on muun muassa Alvar Aalto-kokoelmaa ihaillut aktiivisesti taas viime aikoina...

Pienet Mariskoolit

(Otsikon kirjoittamisen jälkeen päässä on soinut ainoastaan Pienet sammakot, pienet sammakot... -lastenrallatus, kauhea korvamato!)

Mariskoolikierros jatkuu!

Tänään otin kameran eteen loput pienemmän koon Mariskooleistani. Aikaisemmin esittelyssähän oli jo suosikkini näistä pienistä eli tämä hiekanvärinen Mariskooli.

Nämä kaksi ovat olleet keittiön pöydällämme jo melko kauan. Värit ovat pirteät ja sopivatkin mielestäni hyvin juuri keittiöön. Omenanvihreä on lahjaksi saatu ja vaaleansininen itse halvalla ostettu. Tosin siihen liittyy pieni klikki... Tuo sininen on nimittäin vaihtovärinen. Yleensä en tykkää vaihtovärilasista* ja mielummin ostankin sitten vähän kalliimmalla "oikeaa" väriä. Joskus keväällä kuitenkin bongasin tuon yksilön Iittalan Outletistä enkä voinut vastustaa kiusausta. Väri on todella lähellä sitä Iittalan oikeaa vaaleansinistä enkä itse olisi varmaan edes erottanut niitä ilman vertailua. Tämä sopii siis esimerkiksi vaaleansinisen Kivi-tuikun kanssa yhteen, vaikka väri ei olekaan ihan prikulleen sama. Vaaleansininen Mariskooli ei kuitenkaan miellytä minun silmääni niin paljon, että olisin ostanut sitä täysihintaisena, joten tämä oli mielestäni varsin hyvä diili.

*Vaihtovärilasi (/välivärilasi) syntyy kun sekoitetaan uutta väriä lasintekoprosessissa eikä kumpikaan väri, edellinen tai uusi ole täysin puhdasta. Vaihtovärilasin väri riippuukin aina vaihtoprosessissa olleista väreistä. Tehtaanmyymälöistä ja Outleteista saa usein halvemmalla tällaisesta vaihtovärilasista tehtyjä tuotteita, jotka vastaavat muotoilultaan täysin alkuperäistä tuotetta, ainoastaan väri on joka kerralle "yksilöllinen".

Ajatus Mariskooleista jälkiruokamaljoina kiinnostaisi, mutta mutta... Nimenomaan sen täytyisi olla sitten tämä pienempi koko ja kaikkien (ainakin 4 kappaletta) pitäisi olla samaa väriä. Sellainen tulisi taas aika kalliiksi ja harvoinhan meillä jälkiruokamaljoille on käyttöäkään. Eli taidan vain tyytyä keräilemään erivärisistä kivan sarjan, mutta ainahan saa leikkiä ajatuksella!

Vielä kaksi työiltaa ja sitten suunta Kreikkaan rentoutumaan! Pieni breikki arkeen tulee kyllä todella tarpeen. Tänään on ainoa päivä kun ehdin asettaa kunnolla ajatusta pakkaamiselle, joten ainakin pääosa matkatavaroista pitää saada kasaan. Unet jäävät varmaan aika vähille, mutta onneksi lomalla sitten saa nukkua! Mitään kreikkalainen lasi -juttua en aio blogiin kirjoittaa, no worries, mutta eiköhän jotain muuta vähän reissusta tule kuitenkin kertoiltua. Kerrankin tulee käytettyä rahaa johonkin muuhuin kuin Iittalaan! :-D

Sarpanevan kaadin

Yksi uusimmista ja ihanimmista löydöistäni on ehdottomasti tämä Timo Sarpanevan i-sarjan lilan värinen kaadin. Olen yrittänyt etsiä tästä i-sarjasta netistä tietoa, mutta melko laihoin tuloksin. Sen verran tiedän, että tämä kaadin on luultavasti i-114 sarjaa ja valmistettu 1950-60-luvulla. Kaadin on ihanan tuntuista lasia, väri on todella puhdas ja muodoiltaan tämä on yksinkertaisen kaunis ja viimeistelty. Designlasia juuri minun makuuni!

I-linjan lasiesineet ovat suomalaisille tutuinta Sarpanevan tuotantoa ja ne ovat säilyttäneet arvonsa ja arvostuksensa vuodesta toiseen. Sarjan esineissä muotoilijan omaleimainen designlasi yhdistyy arkeen ja juhlaan sopivaan käyttölasiin.
Nykyään keräilijät maksavat melko suuriakin summia sarjan hyväkuntoisista esineistä. Itse maksoin tästä kaatimesta hieman yli 30 euroa, joten hinta ei ollut mielestäni lainkaan paha virheettömästä ja kauniista esineestä. Sarjaan olisi olemassa myös mehulaseja, mutta niitä tuskin tulen hankkimaan. Kyllähän ne tietysti sopisivat kaatimen seuraksi, mutta käyttöä laseille tuskin olisi lainkaan, joten taidan tällä kertaa hillitä itseni ja jättää ne hankkimatta. (Ellei nyt joku ihan mahdottoman ohittamaton tarjous satu pomppaamaan silmien eteen...)

Minulla ei ole tapana käyttää mehukaadinta arkena, joten tämä tulee päätymään osaksi vähän erityisempien tilaisuuksien kattausta. Muina aikoina tälle on varattu paikka muiden lasiesineiden joukosta kirjahyllystä ja siellä se saa edustaa osana olohuoneemme sisustusta. Kaatimen paras puoli onkin juuri se, että vaikka se on hyvin arkinen käyttöesine, se on silti kaunis katsella eikä sitä todellakaan tarvitse piilottaa astiakaapin suljettujen ovien taakse!