Pienet Mariskoolit

(Otsikon kirjoittamisen jälkeen päässä on soinut ainoastaan Pienet sammakot, pienet sammakot... -lastenrallatus, kauhea korvamato!)

Mariskoolikierros jatkuu!

Tänään otin kameran eteen loput pienemmän koon Mariskooleistani. Aikaisemmin esittelyssähän oli jo suosikkini näistä pienistä eli tämä hiekanvärinen Mariskooli.

Nämä kaksi ovat olleet keittiön pöydällämme jo melko kauan. Värit ovat pirteät ja sopivatkin mielestäni hyvin juuri keittiöön. Omenanvihreä on lahjaksi saatu ja vaaleansininen itse halvalla ostettu. Tosin siihen liittyy pieni klikki... Tuo sininen on nimittäin vaihtovärinen. Yleensä en tykkää vaihtovärilasista* ja mielummin ostankin sitten vähän kalliimmalla "oikeaa" väriä. Joskus keväällä kuitenkin bongasin tuon yksilön Iittalan Outletistä enkä voinut vastustaa kiusausta. Väri on todella lähellä sitä Iittalan oikeaa vaaleansinistä enkä itse olisi varmaan edes erottanut niitä ilman vertailua. Tämä sopii siis esimerkiksi vaaleansinisen Kivi-tuikun kanssa yhteen, vaikka väri ei olekaan ihan prikulleen sama. Vaaleansininen Mariskooli ei kuitenkaan miellytä minun silmääni niin paljon, että olisin ostanut sitä täysihintaisena, joten tämä oli mielestäni varsin hyvä diili.

*Vaihtovärilasi (/välivärilasi) syntyy kun sekoitetaan uutta väriä lasintekoprosessissa eikä kumpikaan väri, edellinen tai uusi ole täysin puhdasta. Vaihtovärilasin väri riippuukin aina vaihtoprosessissa olleista väreistä. Tehtaanmyymälöistä ja Outleteista saa usein halvemmalla tällaisesta vaihtovärilasista tehtyjä tuotteita, jotka vastaavat muotoilultaan täysin alkuperäistä tuotetta, ainoastaan väri on joka kerralle "yksilöllinen".

Ajatus Mariskooleista jälkiruokamaljoina kiinnostaisi, mutta mutta... Nimenomaan sen täytyisi olla sitten tämä pienempi koko ja kaikkien (ainakin 4 kappaletta) pitäisi olla samaa väriä. Sellainen tulisi taas aika kalliiksi ja harvoinhan meillä jälkiruokamaljoille on käyttöäkään. Eli taidan vain tyytyä keräilemään erivärisistä kivan sarjan, mutta ainahan saa leikkiä ajatuksella!

Vielä kaksi työiltaa ja sitten suunta Kreikkaan rentoutumaan! Pieni breikki arkeen tulee kyllä todella tarpeen. Tänään on ainoa päivä kun ehdin asettaa kunnolla ajatusta pakkaamiselle, joten ainakin pääosa matkatavaroista pitää saada kasaan. Unet jäävät varmaan aika vähille, mutta onneksi lomalla sitten saa nukkua! Mitään kreikkalainen lasi -juttua en aio blogiin kirjoittaa, no worries, mutta eiköhän jotain muuta vähän reissusta tule kuitenkin kertoiltua. Kerrankin tulee käytettyä rahaa johonkin muuhuin kuin Iittalaan! :-D

Sarpanevan kaadin

Yksi uusimmista ja ihanimmista löydöistäni on ehdottomasti tämä Timo Sarpanevan i-sarjan lilan värinen kaadin. Olen yrittänyt etsiä tästä i-sarjasta netistä tietoa, mutta melko laihoin tuloksin. Sen verran tiedän, että tämä kaadin on luultavasti i-114 sarjaa ja valmistettu 1950-60-luvulla. Kaadin on ihanan tuntuista lasia, väri on todella puhdas ja muodoiltaan tämä on yksinkertaisen kaunis ja viimeistelty. Designlasia juuri minun makuuni!

I-linjan lasiesineet ovat suomalaisille tutuinta Sarpanevan tuotantoa ja ne ovat säilyttäneet arvonsa ja arvostuksensa vuodesta toiseen. Sarjan esineissä muotoilijan omaleimainen designlasi yhdistyy arkeen ja juhlaan sopivaan käyttölasiin.
Nykyään keräilijät maksavat melko suuriakin summia sarjan hyväkuntoisista esineistä. Itse maksoin tästä kaatimesta hieman yli 30 euroa, joten hinta ei ollut mielestäni lainkaan paha virheettömästä ja kauniista esineestä. Sarjaan olisi olemassa myös mehulaseja, mutta niitä tuskin tulen hankkimaan. Kyllähän ne tietysti sopisivat kaatimen seuraksi, mutta käyttöä laseille tuskin olisi lainkaan, joten taidan tällä kertaa hillitä itseni ja jättää ne hankkimatta. (Ellei nyt joku ihan mahdottoman ohittamaton tarjous satu pomppaamaan silmien eteen...)

Minulla ei ole tapana käyttää mehukaadinta arkena, joten tämä tulee päätymään osaksi vähän erityisempien tilaisuuksien kattausta. Muina aikoina tälle on varattu paikka muiden lasiesineiden joukosta kirjahyllystä ja siellä se saa edustaa osana olohuoneemme sisustusta. Kaatimen paras puoli onkin juuri se, että vaikka se on hyvin arkinen käyttöesine, se on silti kaunis katsella eikä sitä todellakaan tarvitse piilottaa astiakaapin suljettujen ovien taakse!

Ota Ote

Ote
Aleksi Perälä
2007

Esittelyssä tänään Iittalan Ote-lasit. Nämä ovat vuodelta 2007 ja nuoren suunnittelijan Aleksi Perälän käsialaa. Ote-lasit syntyivät kun Perälä sai tehtäväkseen suunnitella Iittalalle uuden juomalasin, joka sopisi vanhojen klassikoiden kuten Kartion ja Aino Aallon jatkoksi, mutta toisi silti mukanaan uuden tuulahduksen tuoretta ilmettä. Ei mikään helppo tehtävä, eihän? Mielestäni Perälä teki kuitenkin erinomaista työtä, luoden kauniin yksinkertaisen ja ennenkaikkea toimivan ja Iittalan konseptiin sopivan juomalasin.


Minä ihastuin Ote-laseihin oikeastaan ihan vahingossa ja vasta vähän aikaa sitten kun löysin edullisesti huuto.netistä kahdeksan kappaleen setin näitä harmaita Ote-viinilaseja. Olen joskus aikaisemminkin törmännyt tähän lasiin, mutta nyt päätin repäistä ja täydentää Iittalan harmaiden juomalasien sarjaa tällä joukolla. Ote-viinilasit sopivat nimestään huolimatta mielestäni ihan kaikenlaiselle juomalle. Itse asiassa näistä on taidettu juoda vain kerran viiniä! Lasi on yllättävänkin paksua ja raskasta, joten kovin siro juomalasi ei ole kyseessä. Nimensä mukaisesti Ote-laseista olisi tarkoitus saada mukava Ote ja itse voinkin allekirjoittaa tämän! Mieheni kuitenkin sanoi, että tämä viinilasi on liian pieni hänen käteensä, joten sen nimenomaisen otteen saa lasista parhaiten varmasti hieman pienikätisemmät (nais)ihmiset.


Yksi asia kuitenkin harmittaa... Otetta ei valmisteta enää! Juuri minun tuuriani ihastua lasiin, jonka valmistus on lopetettu ja saatavuus käytettynäkin heikkoa. Viinilasia olisi kyllä tarjolla, mutta pientä tai isompaa juomalasia on todella heikosti saatavilla, varsinkaan kun en halua sinisävyisiä, jotka tuntuvat liikkuvan edes hitusen. Otteen metsästys siis jatkuu aktiivisena ja toivottavasti saankin hankittua vielä joskus näille viinilaseille seuraa!


Puhtaasti logistisista syistä eli suomeksi tilanpuutteen vuoksi vasta kaksi näistä on päässyt arkikäyttöön ja loput kuusi odottavat päivää, jolloin nekin mahtuvat astiakaappiin.

Tähti

Blogissa on eletty muutaman päivän ajan ihan hiljaiseloa minun sairasteluni vuoksi. Samaan aikaan iski kuume muine tykötarpeineen, järkyttävät selkäkivut ja päälle vielä haittavaikutuksia lääkkeistä, joten olo on ollut aika "muikea" ja voimat ihan nollissa. Olen jaksanut lähinnä nukkua tai katsella televisiota eikä bloggailuun ole jäänyt energiaa. Haluan panostaa blogin kuviin ja teksteihin parhaan taitoni mukaan, joten mielummin olen sitten ihan hiljaa kuin postaan sellaista, mihin en ole tyytyväinen.

Tänään kuitenkin yritin hieman ryhdistäytyä ja kuvailla erään paketin sisältöä, jonka postimies toi tällä viikolla. Kyseessä on Iittalan Tähti-kynttilälyhty vuodelta 1990. Tähti on Kerttu Nurmisen suunnittelema ja sitä on valmistettu kahdessa värissä: kirkkaana ja sinisenä. Minä halusin tämän esineen nimenomaan kirkkaana ja toivottavasti löydän sille jossain vaiheessa parinkin. Punaiset tuikut sisään ja jouluinen tunnelma on taattu!

Kuvat eivät laadulla hurraa, mutta annettakoon anteeksi tämän kerran. Pistetään sairastelun piikkiin ja ensi kerralla palaan sitten taas parempien kuvien kera. Postissakin olisi yksi mukava paketti odottamassa, että voimat hieman palautuvat ja pääsen sen hakemaan!

Kirpparilöytöjä

Esittelyssä muutama uusi kirppislöytö!

Olen äärimmäisen huono kirppari-ihminen ja se ärsyttää minua kovin! Haluaisin olla yksi niistä, joka tekee kadehdittavan hyviä löytöjä ja vielä naurettavan halpaan hintaan. Mutta kun ei. Tuntuu, että aina kun käyn kirppiksellä, silmiini osuu vain täysin ala-arvoisia tavaroita ja/tai törkeää ylihinnoittelua, kaikkien löytöjen jäädessä sinne jonnekin pöytien nurkkaan lojumaan. Tästä syystä en ole koskaan ollut kovinkaan ahkera kirppistelijä. Nyt astiaharrastuksen noustessa uuteen voimiinsa, olen kuitenkin yrittänyt opetella kiertämään kirppiksiä ja kulkemaan siellä silmä tarkkana, mutta määrätietoisena ja realistina. Ehkä tämäkin on laji, jonka voi opetella?

Mariskooli 120mm hiekka

Ensimmäisenä vuorossa pieni hiekanruskea Mariskooli, joka on skooliperheeni uusin jäsen. Tämä ei ole oma löytö vaan anoppini bongaama ja minua ajatellen ostama. Hän kysyi sitten, että haluaisinko ostaa tämän kyseisen yksilön häneltä ja totta kai halusin! Kuinka kivasti ajateltu häneltä. :) Kunto on erinomainen, tarra puuttuu, mutta pohjaleima on toki.

Kynttilät eivät ole ihan sesongin mukaista tavaraa näin kevään ollessa kauneimmillaan, mutta syksy ja talvi tulevat kuitenkin taas jossain vaiheessa ja mikäs olisikaan parempi tapa varustautua siihen kuin hamstraamalla erilaisia tuikkulyhtyjä!

Muurla alusta kolmelle tuikulle

Iittala Jääkukka-kynttilätuikku 0470, Ken Benson 1983

Kaksi ylläolevaa kustansivat yhteensä neljä euroa eli rahallisesti en köyhtynyt kummoisesti, mutta kahta kaunista kynttilätuikkua olen kyllä rikkaampi! Muurlan lasin kolmen tuikun alustalla ei varmastikaan ole minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa, mutta se suorastaan kutsuu tekemään erilaisia jouluisia asetelmia ympärilleen! Iittalan kynttilätuikku on raskasta kirkasta lasia ja se siivilöi tuikun valon todella kauniiksi kuvioksi. Nämä on kiva kaivaa sitten syksyllä muiden tuikkujen kanssa esille!

Kirkasta kiitos?

Minun suhtautumiseni kirkkaaseen sisustuslasiin on aika kaksijakoinen. Toisaalta se on neutraali, mutta tyylikäs ja sopii siten lähes sisustukseen kuin sisustukseen. Jostain syystä en kuitenkaan oikein osaa käyttää kirkasta lasia. Minun käsissäni siitä muodostuu jotenkin aina liian pliisu ja muun sisustuksen sekaan hukkuva elementti. Uskon, että kirkkaalla lasilla voidaan tehdä vaikka kuinka ihania juttuja, mutta kuinkas sen taidon itse oppisi?

Jonkin verran meiltä kuitenkin löytyy niitä kirkkaitakin sisustusesineitä. Tässä postauksessa esimerkkinä Aalto-tuikkulyhty ja kirkas iso Mariskooli. Lisämausteena suomalaisia herkkuja parhaimmillaan!

Behind the scenes...

Muistithan äitienpäivän 13.5.2012?

Meillä äiti saa tänä vuonna aikas mahtavan lahjan, vaikka itse sanonkin! Minulle astiat ovat erittäin mieluinen yllätys, joten samaa ajatusta on helppo soveltaa muidenkin lahjoihin. Niinpä tänä äitienpäivänä meidän äiskää lahjotaan astioilla! Eikä ihan millä tahansa astioilla, vaan kahviastiastollisella oranssia Primaveraa.

Primavera on Maija Isolan suunnittelema klassikkokuosi, joka on säilyttänyt suosionsa vuodesta toiseen. Muun muassa viime kesänä Primaveraa oli saatavissa sesonkituotteena neljässä värissä, mutta tämä nimenomainen oranssi ei kuulunut niihin. En löytänyt tietoa milloin oranssin Primaveran valmistus on lopetuttu, mutta kauheasti ei sitä enää ole saatavilla käytettynäkään.

Äidilläni on Primaveraa kuppeina, leipälautasina, tarjoiluastioina ja pöytäliinana, mutta ne ihan "oikeat" kahvikupit puuttuivat. Niinpä kun huuto.netissä törmäsin kuuden kupin+asetin+leipälautasen settiin, ei sitä tarvinut kauhean kauaa miettiä. Hintakin oli suht kohdallaan koko setin maksaessa piirun päälle 100 euroa. Astiat olivat oikein hyvässä kunnossa, ainostaan leipälautasissa oli hieman käytönjälkiä, joka täytyy vain hyväksyä kun on kyse tuotannosta poistuneesta sarjasta. Tällaiseen varmasti tarpeelliseen ja arvonsa säilyttävään lahjaan oli siskoni kanssa mukava sijoittaa.

Henkilökohtaisesti Primavera ei kuulu suosikkikuoseihini, mutta täytyy myöntää, että nämä kahvikupit onnistuivat ihastuttamaan minutkin. Näillä astioilla jos millä tehdään pirteää kattausta!

Kartio

Kartio
Kaj Franck
1958

Käyttölasin puolella jatketaan Kartioilla! Kartiot ovat meillä niitä ihan kaikista arkisimmassa käytössä olevia juomalaseja. Nytkin kun laseja kuvailin, oli osa tiskikoneessa eli nämä ovat jatkuvassa kierrossa.

Astiakaapista löytyy siis harmaita isoja Kartioita ja samaa väriä 4 kappaletta jälkiruokakulhoja. Isompi koko lasista on kätevä ja juuri sopiva. Pienten Kartioiden ongelma on (varsinkin mieheni mielestä) se että eihän niihin kauheasti juotavaa mahdu eikä kotona ollessa jaksa koko aikaa ravata lasia täyttämässä. Mielestäni pieni koko kyseisestä lasista soveltuukin ehkä enemmän näyttöön ja tämä isompi sitten käyttöön. Harmaa on mukavan neutraali väri, ei liian räikeä, mutta ei silti ihan tylsäkään. Hiekka on sitten se toinen väri, jota voisin näistä laseista harkita. Ehkä sitten joskus jos tulee niitä pieniäkin kaappiin kotiutettua. Kartio-sarjan kaadin on myös kaunis ja sopisi erittäin hyvin arkilasiston kaatimeksi.

Minua Kartioissa viehättää erityisesti puhtaan yksinkertainen, mutta silti kaunis ulkonäkö. Ei mitään ylimääräistä, pelkistetty ja vuodesta toiseen, trendeistä riippumatta, ajankohtaisuutensa säilyttävä lasi.

Olen kuullut, että monella Kartioita olisi hajonnut paljon niin sanotusti ihan käsiin, mihinkään kolahtamatta. Meillä nämä ovat olleet jatkuvassa käytössä jo varmasti ainakin vuoden eikä yksikään ole vielä hajonnut eli minulla ei ole kestävyydesta pahaa sanottavaa. Yhdestä jälkiruokakiposta on muistaakseni tainnut lohjeta pienen pieni palanen reunasta, mutta se onkin sitten ollut ihan poikkeus.

Mariskooli

Mariskoolin varsinainen syntytarina on hämärän peitossa, sillä lasiesine on vanha prässilasimalli, joka kulkeutui saksalaispuhaltajien mukana myös Suomeen 1800-luvulla. Kyseistä mallia yhtiömme valmisti jo ainakin vuodesta 1892, jolloin se esiintyi Iittalan hinnastoissa. Vähitellen siitä on tullut eräänlainen kulttiesine; suomalaisten lahjasuosikki ja keräilykohde. Mariskoolia alettiin valmistaa uudelleen 1960-luvulla, jolloin Marimekon Armi Ratia pyysi Iittalaa ottamaan sen uudelleen tuotantoon.
lyhyt historiikki iittala.fi

Mariskooli on esine, joka yleensä jakaa ihmiset tiukasti kahteen ryhmään. Tätä ihanankamalaa, ah niin mielipiteet jakavaa esinettä joko rakastetaan tai vihataan. Harvassa ovat ne ihmiset, joiden mielestä Mariskooli on "ihan kiva" tai mielipide siitä "ihan sama".

Minä sain ensimmäisen Mariskoolini (tai siis "mariskoolini", kuten myöhemmin on selvinnyt) muistaakseni joskus kahdentoista ikävuoden kieppeillä sukulaisilta lahjaksi. Silloin pidin sitä aivan kamalana mummoutumisen huipentumana, rumana ja ties minä. Väri oli tumman vihreä, Iittalan kartoituksen mukaan luultavasti joulunvihreä ja se vielä tietysti korosti minulle esineen tätimäisyyttä. Skooli hautautui vuosiksi kaapin perälle eikä teiniminä nähnyt ikinä tulevan päivää jolloin voisin sietää, saati pitää tai arvostaa tuon esineen muotoilua ja historiaa. Mutta aika kuluu ja mielipiteet muuttuvat...

Nykyään Mariskoolit ovatkin yksi suomalaisen designlasin suosikeistani. Skooleilla on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea pitkä historia suomalaisten kodeissa ja ruokapöydissä. Vaikkei esineen muotoilu alkuperäisesti olekaan suomalaista, on siitä muodostunut varsin kansallinen symboli. Uskoisin, että kyllä melkein jokainen suomalainen vastaisi kysyttäessä Mariskoolin olevan kotimainen tuote.

Mariskooleja on aikojen saatossa valmistettu kymmenissä väreissä ja vuodesta 2008 myös kahdessa koossa. Nämä ovat kiitollinen, mutta valikoiman laajuuden johdosta, samalla erittäin haasteellinen keräilykohde! Tällä hetkellä omistan seitsemän Mariskoolia ja kokoelma kasvaa aina hiljalleen sopivan yksilön osuessa vastaan. Esineen muotokieli edustaa desinglasin ja käyttöesineen yhdistelmää parhaimmillaan: kaunis katsella, mutta hyvä käyttää. Esimerkiksi joulukonvehtien tarjoilussa Mariskoolit ovat vailla vertaa.

Aloitan oman skoolikokoelmani esittelyn tämän hetkisestä suosikistani eli punaisesta 155 mm Mariskoolista. Rakastan punaisen värin syvyyttä, joka onnistuu samalla olemaan myös erittäin puhdas ja kirkas. Erilaiset valon muodot saavat väristä esiin lukemattomia erilaisia sävyjä. Kyseisen Mariskoolin hinnat ovat kaupoissa 50-70 euron välillä, johtuen värin valmistuksen vaativasta prosessista ja kalliista raaka-aineista. Omani ostin käytettynä hieman alle 30 euron hintaan ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, sillä skooli on aivan uudenveroinen. Nykyään se edustaa kunniapaikalla osana olohuoneemme sisustusta.

Viikonlopputunnelmia

Viikonloppu sujui mukavasti ja taas kerran myös nopeasti mökkeillessä. Luonnon keskellä on aina mukava rentoutua ja nollata ajatuksia. Kun sähköposti, facebook, blogit tai kotityöt eivät ole jatkuvasti saatavilla, aikaa löytyy monelle muulle asialle yllättävän paljon. Univelkoja on nyt ainakin nukuttu pois!

Astiafriikki ei unohda kuppeja kuitenkaan ihan vähällä, joten postauksen kuvissa vierailevia tähtiä! Kuvasin hieman anoppini mökki-iittaloita, joista löytyy mm. Kartiota, Aino Aaltoa, Vernaa ja Mariskooleja. Kyseisistä kaikista on tulossa myöhemmin omia postauksiaan, joten nyt siis vain kuvia. Huuto.net:ssä on meneillään pari kiinnostavaa huutoa, toivotaan, että niissä tärppää ja pääsen esittelemään sitten uusia hankintoja tännekin aikanaan. Pengoin myös hieman äitini astiakaappeja tänään ja sieltä löytyikin aika paljon muun muassa vanhaa Arabiaa. Nyt onkin projektina löytää kaikille sarjoille nimet ja mieluiten myös vähän suuntaa tämän hetken arvostakin. Käyn myöhemmin varmasti kuvailemassa niitä paremmin ja esittelen sitten tännekin "ennakkoperintöäni". ;-)

Olen ihan superinnoissani tästä blogista ja päässä pyörii vaikka kuinka monta postausideaa!

Lempi

"Mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin"


Lempi
Matti Klenell
2012

Esittelyssä Matti Klenellin Lempi-lasit. Nämä ovat Iittalan uutuuksista ehdoton suosikkini! Lasi on suupuhallettua ja ihanan yleellisen ohutta. Reunaa kilauttamalla kuuluu ihan oikeaa helinää. Parasta on, että nämä lasit sopivat ihan joka tilanteeseen, niin ruokapöytään kuin viinilasiksi juhlatilaisuuteen. Todella monikäyttöisiä, kauniita ja nerokkaasti muotoiltuja. Rakastan!

Laseja on saatavana neljässä värissä ja itse päädyin tähän harmaaseen. Se sopii lasin monikäyttöiseen luonteeseen ja natsaa muuhun astiastoon kivasti. Minulla on tähän mennessä neljä Lempeä, kaksi Sokokselta ja kaksi Iittala Outletistä. Ainakin yksi pari mahtuisi hyvin vielä joukkoa täydentämään! Lasia on saatavana myös ihanan herkullisena tumman lilana, joka houkuttelisi kyllä myös kummasti. Ainoa miinuspuoli, jonka näistä keksin, on melko korkea hinta. Värilliset versiot maksavat 30-40e parilta ostopaikasta riippuen.

Eivätkös olekin suorastaan hurmaavia!

Asiaa Astioista

Myönnän olevani aivan hullaantunut astioihin! Rakastan erilaisten astiastojen vertailua ja löytäisin taatusti vaikka joka päivä jonkun uuden ihanuuden hankittavaksi. Harmi vain, että astia- ja lasiharrastustani rajoittamassa on muutama seikka: nuoren pienipalkkaisen köyhäilybudjetti ja rajoitetut säilytystilat. Minulle löytö tarkoittaakin paitsi kokoelmiin sopivaa, mutta myös kohtuuhintaista esinettä. Hiljaa hyvä tulee eikä minulla olekaan kiirettä laajentaa kokoelmiani sprinttitahdilla. Pyydän astioita lahjaksi, seikkailen netin huuto- ja kirpparipalstoilla ja ostan tarjoustuotteita. Elän toivossa, että kun joskus lapsenlapseni myyvät kokoelmani eteenpäin, harras keräilyni on noussut arvoon arvaamattomaan!

Haluaisin kerätä vain yhtä sarjaa tai yhden muotoilijan tuotantoa. Olisi ihanaa jos jokainen kodin astia ja lasiesine sopisivat yhteen, luoden aukottoman kattauksen, mutta en pysty siihen! Maailmassa on yksinkertaisesti liikaa ihania astioita, jotta voisin keskittyä vain yhteen sarjaan.

Minulle kaikki astiat ovat käyttöesineitä, joko arkeen tai juhlaan, mutta kaappiin seisomaan niitä ei ole tarkoitettu. Arvostan astioissa kaunista, mutta melko yksinkertaista ulkonäköä, hyvää käytettävyyttä ja ajatonta muotoilua. Vanhoissa astioissa on aina oma viehätyksensä ja minullakin omat suosikkini, mutta yleisesti ottaen modernimpi muotokieli puhuttelee minua enemmän.

Omat astiani ovat yleensä melko neutraalin värisiä. Ihailen aina erilaisia värikkäitä kuoseja ja haaveilevasti katselen kauppojen hyllyiltä mitä räiskyvimpiä astioita, mutta loppujen lopuksi päädyn yleensä aina siihen hillittyyn ja "paljon monikäyttöisempään" perusväriin. Olen yrittänyt muuttaa tapojani ja olla rohkeampi eri sävyjen yhdistelyissä, joten toivottavasti tulevaisuudessa täälläkin nähdään joskus jotain uusia aluevaltauksia.

Yksi asia on kuitenkin astioissa minulle tärkeämpää kuin mikään muu: rakastan Iittalaa ja Arabiaa! Minulla ei ole siis mitään tiettyä sarjaa, jota keräilisin vaan kotini astiasto koostuu useammista eri paloista Iittalan ja Arabian helmiä. Olen kiinnostunut molempien historiasta, muotoilijoista, klassikoista ja uutuuksista.
Kotimaisuus ja suomalainen muotoilu ovat keräilyni avainsanoja ja myös muilta, esimerkiksi Pentikiltä löytyy omaan makuuni sopivaa designia.

Olen suunnitellut esitteleväni hiljakseen jo tähän asti kertynyttä kokoelmaani täällä blogissa. Uudet hankinnat esittelen tietysti aina ja saattaapa joukkoon eksyä joskus haaveita ja suunnitelmiakin!

Alku aina hankalaa!

Nyt se on tehty!

Olen jo pitkään miettinyt oman blogin perustamista, mutta se punainen lanka on ollut hukassa. Mikä minun elämässäni olisi kirjoittamisen arvoista? Asiaa pohtiessa tuli mieleen, että rakkaan intohimoni, suomalaisen designlasin keräilyn, esitteleminen voisi olla kivaa! Astiaharrastukseni tutkimustyö ym. sijoittuu pääsääntöisesti kokonaan internettiin, joten olisi loogista, jos omakin kokoelma olisi jossain esillä. Ihan vain vaikka omaksi iloksi!

Keräilytahtini ei kuitenkaan ole kovin hurja eikä kokoelmanikaan vielä kovin mittava, joten olisiko sellaisesta mahdollista saada mitään kiinnostavaa aikaiseksi? Jos hankin yhden kipon tuolloin ja toisen kupin tällöin, ei sitä voi hyvällä tahdollakaan kutsua kovin jännittäväksi.

Ystävieni ehdotuksesta, tämä ei siis tulekaan olemaan pelkkä astiablogi! Lasiesineiden ja astioiden lisäksi muukin suomalainen design, esimerkiksi tekstiilit tulevat varmasti olemaan esillä ja tuskinpa siitä mitään haittaa on, vaikka muutakin elämääni välillä esittelisin. En ole koskaan ollut kovin hyvä ylläpitämään tiukkaa järjestystä, joten luultavasti odotettavissa on täälläkin suuntaan ja toiseen rönsyilevää tekstiä suloisessa sekasotkussa!

Postausideoita on jo jonoksi asti, joten eiköhän tämä tästä lähde käyntiin. :)