Arabia Fire

Fire

2012 

Nathalie Lahdenmäki

Yksi tämän syksyn lemppari mielenlämmittäjistä on ehdottomasti tämä Arabian melko uusi Fire-kynttilälyhty. Muistan kun näin lyhdyn ensimmäisen kerran, saatoin vain ihmetellä, että mitä kummaa materiaalia tuo on. Lyhty näytti pehmeältä, mutta eihän kynttilälyhty voi olla vaahtomuovia! Oli pakko päästä kokeilemaan pintaa ja täytyy sanoa, että ennen Firea enkä tämän jälkeenkään ole törmännyt vastaavaan tuotteeseen. Kynttilälyhty on siis vaahtokeramiikkaa ja muistuttaa ihanasti talvista lumilyhtyä tai uuden lumen pehmeää pintaa. Oma lyhtyni on pienempi 9 cm versio Firestä ja suositushinta on tällä hetkellä 40 euron pintaan. Itse ostin tämän kesällä Iittala Outletistä muistaakseni noin parinkympin hintaan.

Materiaali on huokoista ja suoraan sanottuna täynnä reikiä. Lyhdystä murtuu helposti pieniä paloja, joten kovin kovakouraisesti tätä tuotetta ei saa kohdella. Valo siivilöityy ihanasti vaahtokeraamisen pinnan läpi, luoden pehmeän kehän ympärilleen. Fire on todellinen tunnelmanluoja.

Mariskoolitorni

Uuden kodin yksi lempparijutuistani on ehdottomasti tämä Mariskoolitorni. Tavaroita laatikoista purkaessa, tuli sattumalta mieleen, että jospa keittiön hyllykolosiin mahtuisi pieni Mariskooli. Ja sehän mahtui, juuri täydellisesti! Niinpä pienet Mariskoolini saivat arvoisensa paikan, jossa edustaa ja näyttää ihanilta. Vähän jouduin kokoelmaani täydentämään, että joka hylly sai oman kaunokaisensa, mutta nyt olen tyytyväinen! 

Ylhäältä alas:

Mariskooli 120 mm

vaaleansininen (väliväri)

kirkas

omenanvihreä

vaaleanpunainen

hiekka

siniturkoosi

Niin ja se muutto... Sehän meni ihan hyvin! Kaikki säilyi ehjänä perille ja suurinosa sisustusjutuista on jo löytänyt oman paikkansakin. Keittiössä on todella vähän säilytystilaa, joten osan laseista jouduin viemään säilytykseen, mutta en valita. Uusi koti on ihana!

Astiasarja ilman ideaa?

Jos vähääkään seuraa suomalaista lasimaailmaa tai varsinkaan Iittalaa, ei ole voinut välttyä kuulemasta Iittalan uudesta "lippulaivasta", Sarjaton-astiasarjasta. Nyt minäkin aion siis laittaa lusikkani tähän soppaan.

Minussa Sarjaton herätti ensin uteliasta kiinnostusta, joka sittemmin muuttui ihmetteleväksi epäilyksi. Minulle ei vain auennut, mitä järkeä on suurella budjetilla brändtä astiasarja, jonka idea on olla sarjaton. Iittalahan kuvailee Sarjatonta näin: "Sarjaton on valikoima astioita, jotka antavat uuden merkityksen yhdisteltävyydelle. Sarjaton astioilla voit luoda yksilöllisiä kokonaisuuksia erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. (...) Perinteiden innoittama, tähän päivään räätälöity. Sarjaton antaa vapauden luoda juuri sellaisen yhdistelmän kuin sinä haluat." Jos haluan luoda oman kattaukseni ilman mitään tiettyjä rajoja, enkö silloin halua tehdä siitä juuri omannäköiseni, nimenomaan ilman mitään sarjaa? Tuntuu keinotekoiselta luoda astiasarja, jonka tarkoituksena on saada ihmiset tekemään luovia kattauksia. Eikö Iittala luota ihmisten omaan luovuuteen vai onko nykyihminen niin uusavuton, että yhdistelevään kattaukseen tarvitaan todella oma sarjansa?

Lähtökohdat siis minun kohdallani näihin astioihin olivat aika huonot. Muutaman kerran kävin hiplailemassa astioiden kohokuvioita ja periaatteessa kyllä pidin niiden samalla modernista, mutta perinteisestä ulkonäöstä. Kaikkia osia yhdistää tietty kuvio, mutta muuten kokonaisfiilis tuli kyllä hieman ontuvasti suunnitellusta astiasarjasta. Minun ei tehnyt mieli lähteä luomaan innovatiivisia kattauksia astioilla, jotka eivät vain jotenkin sovi yhteen.

Omaa silmääni näissä astioissa miellyttivät Letti-kuvioinen muki vanhan roosan värisenä, Metsä-kuvion kulho ja lautanen, sekä erityisesti lasit. Citymarketissa törmäsin kauppareissulla tarjoukseen Sarjaton-astioista ja kuinkas ollakaan, nappasin mukaani kahden lasin paketin. Täytyy myöntää, että tämä ostos oli hetken mielijohde ja puhtaasti keräilymielessä tehty. Jokin näissä laseissa kuitenkin viehätti minua, nimenomaan erilisenä osana tästä Sarjaton-astiastosta. Lasi on ihanan ohutta ja kevyttä ja pinnan kohokuviot tuntuvat kivalta sormenpäissä. Lasin muoto tuo mieleen pikarimaista jämäkkyyttä, mutta materiaalin hentoisuus toimii tasoittavana tekijänä muodon vahvuudelle.

Itse asiassa pidänkin itseäni melkoisen sarjattomana keräilijänä. Maailmassa on liikaa ihania astioita, jotta voisin keskittyä vain yhteen ja ainoaan sarjaan, haluan haalia hieman sieltä ja vähän tuolta. Minun lasi- ja astiakokoelmani taitaa olla nimenomaan sellainen sarjaton.

Sarjaton

2012

Harri Koskinen

Aleksi Kuokka

Musuta

Samuji

Mitä mieltä sinä olet Sarjaton-uutuudesta?