HotCool

Tällä kertaa kuvausinspiraationi kohteeksi asettuivat Iittalan HotCool-juomalasit. Nämä lasit on tarkoitettu kuumien ja kylmien juomien laseiksi, sillä eristävä muovirengas suojaa sormia tarpeen mukaan joko polttelulta tai kylmettymiseltä. Aikas kiva idea!

Minulla on laseja kahdessa eri värissä ja koossa. Mustat 40 cl lattelasit sain aikoinaan ystävältäni ylioppilaslahjaksi ja pinkit 34 cl teelasit ovat tuore alelöytö Iittalalta. HotCool lasit ovat Björn Dahlströmin käsialaa ja suunnitteluvuodeksi mainitaan 2003. Dahlströmin nimi oli minulle entuudestaan ihan tuntematon, mutta asiaa tutkiessani sain tietää, että muun muassa myös Iittalan Tools-kattilat ovat hänen suunnittelemiaan!

Lasi on todella yksinkertainen ja ilman muovirengastaan suorastaan aika tylsä. Lasin uniikki idea perustuukin nimenomaan tuohon renkaaseen, joita on ollut vuosien saatossa saatavissa monissa eri väreissä. Omieni, eli mustan ja pinkin lisäksi, saatavissa on ollut ainakin vihreää ja vaaleansinistä erilaisissa sesonkikampanjoissa. Lasit edustavat mielestäni hyvin selkeästi Iittalan nuoremmalle väestölle suuntaamaa designia. Pirteät värit ja yksinkertainen, mutta trendikäs muotoilu sopii varmasti monen 20-30 vuotiaan kotiin erinomaisesti!

 

Puinen Aalto

On ihanaa kun joku niinkin arkinen asia kuin lasinalunen, voi olla niin kaunis.

 Aallon puiset lasinaluset ovat meillä ihan arkikäytössä. Näitä käyttäessä pöydänpinnan suojelu on ihan vain kiva bonus, niin mielellään lasinalusen sujauttaa lasin alle. Ostin nämä joskus Stockmannin alennusmyynnistä muistaakseni noin kymmenen euron hintaan ja sittemmin on jäänyt harmittamaan, etten ostanut kahta paketillista, sillä tuote on poistunut Iittalan valikoimista. Aluset ovat kovaa tammipuuta ja tulevat varmasti kestämään aikaa. Parhaan säväyksen lasinalusille tuo nimenomaan se, että materiaalina on puu. Jokainen neljän alusen setti ja jokainen alunen itsessään ovat uniikkeja, puun säleet kun eivät koskaan ole täsmälleen samanlaisia.

Uudet lautaset

Vaikka tässä (klick!) postauksessa saatoin hieman epäillä Iittalan uutta lippulaivaa, Sarjaton-astiastoa, taitaa tämä kirjoitus paljastaa jotain muuta. Vanhemman postauksen laseissakin esiintyvä Metsä-kuvio vetosi minuun alusta saakka. Lasit olivat puhdas heräteostos, mutta ajatus kauniista Metsä-lautasista ei koskaan jättänyt minua rauhaan. Mietin ja pohdin ja mietin vielä monta kertaa lisää. Meidän taloudessa on täysin pätevät Arabian Arctica-sarjan ruokalautaset, joten todellista tarvetta uusille isoille lautasille ei todellakaan ollut. Mutta niin, koska tässä harrastuksessa pidemmälle edetessä on oikeastaan enää kyse varsinaisesta tarpeesta...

Päädyin siis lopulta antamaan mieliteoille ja kauniille astioille periksi. Suuntasin päättäväisenä kauppaan ja kotiutun erinäisten alennusten jälkeen neljä kappaletta Metsä-lautasia noin 11 euron kappalehintaan. Ja ah, ne ovat ihanat! Ruoka maistuu niin paljon paremmalta kauniilta astioilta.

Nyt kuitenkin Sarjaton-sarjan kohdalta tarpeelliset astiat ovat minun kohdaltani hankittu. Määrällisesti saatan vielä täydentää lasien ja lautasten joukkoa, mutta muuten Sarjattomalla ei enää oikein ole minulle mitään tarjottavaa, jonka todella haluaisin. Ongelmaksi tuli kuitenkin, että nyt kun kerran lähdin uusia ruokailuastioita hankkimaan, tarvitsisi Metsä-lautaset seurakseen ainakin keittolautaset ja ehkäpä leipälautasetkin. Asiaa miettiessä ja Iittalan tarjontaa silmäillessä koin melkeinpä valaistuksen! En ole koskaan ollut Teema-sarjan ystävä, mutta nyt se avautui minulle ihan uudesta näkökulmasta. Syvät lautaset muodostivat täydellisen parin Metsä-lautasten kanssa ja kulmikkaat leipälautaset näin yhtäkkiä tylsän sijaan mielenkiintoisina ja raikkaina vaihtoehtoina vanhoille lasilautasillemme. Luultavasti tästä valaistumisesta on kiittäminen Teeman uusia värejä. Olen aina kuvitellut Teeman raskaana, tunkkaisena ja jopa tylsänä sarjana, koska musta, tummanvihreä tai oikeastaan mikään muukaan näkemäni sarjan väri ei ollut vedonnut minuun lainkaan. Nyt kuitenkin suorastaan ihastuin Helmenharmaan ja uuden värin, Celadonin vihreän sävyihin. 

Mutta niin, kumpi se väri sitten olisi? Tällä hetkellä Celadonin vihreä kiinnostaa minua enemmän, mutta johtuuko se ehkä vain lähestyvästä keväästä? Onko vihreä, vaikka kuinka täydellisessä sävyssä, kuitenkin liian sesonkisidonnainen? Kumman värin lautaset sopisivat vielä vuosienkin jälkeen jokaiseen arkipäivään ja miellyttäisivät edelleen silmääni? Mielipiteitä otetaan innolla vastaan! 

Kumpi väri Sinuun vetoaa enemmän vai onko mielestäsi ihan joku muu väri se paras?

Maailman paras nimpparilahja

Tänä vuonna taisin saada elämäni ihanimman nimipäivälahjan! Se oli täysin toiveiden mukainen, ihana ja ajatuksella juuri minulle hankittu. Se oli...

Aalto-kulho tumma lila 50 mm

En voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa, mutta ai että se on ihana! Tuo tumman lila on väri juuri minun makuuni ja se ainoa aito Aalto-malja on vain aina niin kerrassaan hurmaava. Maljan muoto on vakuuttanut minut näin hieman vartuttuani aivan täysin, olen suorastaan ihastunut siihen! Se on sopivan yksinkertainen, mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen ja monimuotoinen, idealistinen ja klassikko jo syntyessään.

Kulhon koko, tuo 50 mm on omalla tavallaan hieman kinkkinen koska varsinaisena maljakkonahan maljaa ei voi käyttää enkä kuitenkaan raaski ottaa sitä ihan tarjoiluastiakäyttöönkään. Ainakin nyt se saa siis tyytyä olemaan "vain" kaunis ja ihastuttamaan minua uudelleen ja uudelleen!

Perhepotretti

Siinä ne nyt ovat. Kaikki kolme kokoa Ote-laseista, kolmessa värissä. Näin, päätin, hankin.

Olen aina ollut tällainen! Kun päätän haluavani jotain, yleensä myös hankin sen. Monen monituiset kirja- ja elokuvasarjat olen kerännyt uskomattomalla intohimolla kasaan vaikka maailman ääristä ja nyt tämä päättäväisyys on siirtynyt lasiharrastukseen. Kaikki alkoi näistä harmaista Ote-viinilaseista, jotka hankin melkein vahingossa. Sen jälkeen alkoi armoton nettikirppareiden selaus, jonka seurauksena sain metsästettyä nämä ruskeat pienet juomalasit. Viimein kokoelman täydensivät uskomatonta kyllä, ihan kaupan hyllyltä löytyneet kirkkaat isot juomalasit. Ja niin sarja sai päätöksensä, nyt voin olla tyytyväinen!

Ote-lasi

Aleksi Perälä

2007

Viinilasi 29cl, harmaa, 8 kpl (2 kpl käytössä, 6 kpl uusia)

Juomalasi pieni 25cl, hiekka, 6 kpl (6 kpl käytössä)

Juomalasi iso 36cl, kirkas, 4 kpl (4 kpl uusia)

Alvar Aalto Collection

Alvar Aalto on ehdottomasti yksi merkittävimmistä suomalaisista muotoilijoista. Kaikki tuntevat Aalto-maljan, joka kuuluu ehdottomasti suomalaisten kansallissymboleiden joukkoon. Maljan aallokas muoto on ajaton ja kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Se on hurmannut ihmisiä sukupolvesta toiseen ja tulee varmasti säilyttämään arvonsa suomalaisen muotoilun historiassa aina.

Minulle Aalto-malja edustaa aitoa suomalaista lasidesignia puhtaimmillaan. Keräisin vaikka jokaisen Aalto-maljan, pienen ja ison, kynttilälyhdyn ja tarjoiluastian jos vain olisi mahdollisuus. Iittalan Aalto-kokoelma on kuitenkin suht korkeissa hinnoissa ja varsinkaan uutena siihen kuuluvia esineitä ei minun budjetillani ostella ihan noin vain. Jo pitkäaikainen haaveeni on ollut ostaa lilan värinen 160mm Aalto-maljakko ja toivottavasti vielä joskus pääsen tämän unelman toteuttamaankin.

Jotain minä kuitenkin jo omistan Iittalan Alvar Aalto-kokoelmasta ja jos minulta kysytään, se onkin mitä ihanin esine. Kyseessä on siis isompi metallinen kulho, jota voi käyttää tarjoiluastiana tai mainiosti ihan vain itsenäisenä sisustusesineenä. Kulho on äärimmiilleen pelkistetty tulkinta Aalto-maljasta. Ruostumaton teräs on vahva materiaali, joka ei välttämättä vaadi lisäkseen mitään. Oman kulhoni olen ostanut vähän käytettynä koska ovh 99,00€ olisi ollut aivan liikaa omalle kukkarolleni.

Ote elämästä!

A dream come true! Tänään hain pitkän odottamisen jälkeen postista yhden erityisen ihanan paketin. Jännityksellä revin kääreet heti auki kotiin päästyäni ja huokaisin sisällön nähdessäni. Ne olivat juuri niin ihanat kun arvelinkin! Hintaa oli ehkä hieman enemmän kun normaalisti kuuden lasin satsista maksaisin, mutta koska todellakin HALUSIN nämä ja kyseessä oli vielä täysin virheettömät ja siistit yksilöt, päätin sijoittaa, vaikka vähän kirpaisikin. Tämä sikspäkki kustansi muistaakseni 35 euroa.

Kyseessä on siis himoitsemani Aleksi Perälän Ote-sarjan juomalasit hiekan värisenä. Olen ihastunut! Astiakaapista alkaa rehellisesti sanottuna loppua juomalasitila, mutta nämä oli ihan pakko saada mahtumaan ja pesukoneen kautta käyttöön. Juomahetket muuttuivat taas hieman ihanammiksi.

 Nämä ovat sirot, mutta samalla jämäkän oloiset, ei liian pienet eikä liian isot. Sopivat käteen ja väri on hieno, mutta ei liian silmäänpistävä. Ote-juomalasit pinoutuvat näppärästi ja näin vievät astiakaapista leveäksi juomalasiksi suhteellisen vähän tilaa. Ehkäpä näitä voisi käyttää vaikka jälkiruokamaljoinakin sorbetille tai muulle lusikoitavalle kylmälle jälkkärille. :-)
Nämä juomalasit sopivat saumattomasti yhteen aiemmin esittelemieni Ote-viinilasien kanssa ja luovat mahdollisuuden rentoon, mutta siistiin kattaukseen silloin kun nautitaan viinistä ja ruuasta, mutta ei kuitenkaan hienostella. Hiekka ja savunharmaa sopivat muutenkin Iittalan tuotteissa yleensä yhteen, molemmat kun ovat tumman vivahteikkaita, mutta kuitenkin neutraaleja sävyjä.

Kuvausrekvisiittana Finlaysoninen Talvi-kuosinen pöytäliina. 

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kamerassa on todellakin jokin tuntematon vika tai sitten käyttäjän taidot ovat kadonneet kokonaan!

Paluu arkeen

Nyt on lomailut lomailtu ja paluu arkeen kolahtanut jo täysillä päälle. Edessä tulee olemaan työntäyteinen kesä, onneksi kerrankin suurin piirtein ihmillisillä työajoilla. Kesäksi ei mitään sen kummempia suunnitelmia ole, mutta vapaille viikonlopuille olisi tietenkin mukava keksiä jotain tekemistä ettei koko kesä mene ihan työ-kotisohva-väliä sahatessa. Koiraharrastuksessa kesä on kulta-aikaa, joten sillä saralla tulee varmaan aktivoiduttua. Blogia en kuitenkaan aio unohtaa vaan postausideoita on taas odottamassa toteutusta! Heti kun vaan saan jostain revittyä vapaan ajankolosen, otan kyllä kameran ja lasiesineet taas esiin.

Iittalan verkkokauppaa on tullut silmäiltyä ahkerasti, mutta kesän kampanjasta ei ole löytynyt mitään kovin sykähdyttävää. Vihreät HotCool-lasit sopisivat varmaan kesäkattaukseen mainiosti ja Kartion käytännöllisiä jälkiruokakulhoja tuskin koskaan on liikaa, mutta välillä on pakko kysyä itseltä, että tarvitsisinko minä todella näitä.

Facebookissa Iittalasta tykkäämällä saa -30 % alennuskoodin verkkokauppaan, joten jos mielessä on ollut jokin hankinta, kannattaa tuo nyt hyödyntää! Allekirjoittanut on muun muassa Alvar Aalto-kokoelmaa ihaillut aktiivisesti taas viime aikoina...

Pienet Mariskoolit

(Otsikon kirjoittamisen jälkeen päässä on soinut ainoastaan Pienet sammakot, pienet sammakot... -lastenrallatus, kauhea korvamato!)

Mariskoolikierros jatkuu!

Tänään otin kameran eteen loput pienemmän koon Mariskooleistani. Aikaisemmin esittelyssähän oli jo suosikkini näistä pienistä eli tämä hiekanvärinen Mariskooli.

Nämä kaksi ovat olleet keittiön pöydällämme jo melko kauan. Värit ovat pirteät ja sopivatkin mielestäni hyvin juuri keittiöön. Omenanvihreä on lahjaksi saatu ja vaaleansininen itse halvalla ostettu. Tosin siihen liittyy pieni klikki... Tuo sininen on nimittäin vaihtovärinen. Yleensä en tykkää vaihtovärilasista* ja mielummin ostankin sitten vähän kalliimmalla "oikeaa" väriä. Joskus keväällä kuitenkin bongasin tuon yksilön Iittalan Outletistä enkä voinut vastustaa kiusausta. Väri on todella lähellä sitä Iittalan oikeaa vaaleansinistä enkä itse olisi varmaan edes erottanut niitä ilman vertailua. Tämä sopii siis esimerkiksi vaaleansinisen Kivi-tuikun kanssa yhteen, vaikka väri ei olekaan ihan prikulleen sama. Vaaleansininen Mariskooli ei kuitenkaan miellytä minun silmääni niin paljon, että olisin ostanut sitä täysihintaisena, joten tämä oli mielestäni varsin hyvä diili.

*Vaihtovärilasi (/välivärilasi) syntyy kun sekoitetaan uutta väriä lasintekoprosessissa eikä kumpikaan väri, edellinen tai uusi ole täysin puhdasta. Vaihtovärilasin väri riippuukin aina vaihtoprosessissa olleista väreistä. Tehtaanmyymälöistä ja Outleteista saa usein halvemmalla tällaisesta vaihtovärilasista tehtyjä tuotteita, jotka vastaavat muotoilultaan täysin alkuperäistä tuotetta, ainoastaan väri on joka kerralle "yksilöllinen".

Ajatus Mariskooleista jälkiruokamaljoina kiinnostaisi, mutta mutta... Nimenomaan sen täytyisi olla sitten tämä pienempi koko ja kaikkien (ainakin 4 kappaletta) pitäisi olla samaa väriä. Sellainen tulisi taas aika kalliiksi ja harvoinhan meillä jälkiruokamaljoille on käyttöäkään. Eli taidan vain tyytyä keräilemään erivärisistä kivan sarjan, mutta ainahan saa leikkiä ajatuksella!

Vielä kaksi työiltaa ja sitten suunta Kreikkaan rentoutumaan! Pieni breikki arkeen tulee kyllä todella tarpeen. Tänään on ainoa päivä kun ehdin asettaa kunnolla ajatusta pakkaamiselle, joten ainakin pääosa matkatavaroista pitää saada kasaan. Unet jäävät varmaan aika vähille, mutta onneksi lomalla sitten saa nukkua! Mitään kreikkalainen lasi -juttua en aio blogiin kirjoittaa, no worries, mutta eiköhän jotain muuta vähän reissusta tule kuitenkin kertoiltua. Kerrankin tulee käytettyä rahaa johonkin muuhuin kuin Iittalaan! :-D

Sarpanevan kaadin

Yksi uusimmista ja ihanimmista löydöistäni on ehdottomasti tämä Timo Sarpanevan i-sarjan lilan värinen kaadin. Olen yrittänyt etsiä tästä i-sarjasta netistä tietoa, mutta melko laihoin tuloksin. Sen verran tiedän, että tämä kaadin on luultavasti i-114 sarjaa ja valmistettu 1950-60-luvulla. Kaadin on ihanan tuntuista lasia, väri on todella puhdas ja muodoiltaan tämä on yksinkertaisen kaunis ja viimeistelty. Designlasia juuri minun makuuni!

I-linjan lasiesineet ovat suomalaisille tutuinta Sarpanevan tuotantoa ja ne ovat säilyttäneet arvonsa ja arvostuksensa vuodesta toiseen. Sarjan esineissä muotoilijan omaleimainen designlasi yhdistyy arkeen ja juhlaan sopivaan käyttölasiin.
Nykyään keräilijät maksavat melko suuriakin summia sarjan hyväkuntoisista esineistä. Itse maksoin tästä kaatimesta hieman yli 30 euroa, joten hinta ei ollut mielestäni lainkaan paha virheettömästä ja kauniista esineestä. Sarjaan olisi olemassa myös mehulaseja, mutta niitä tuskin tulen hankkimaan. Kyllähän ne tietysti sopisivat kaatimen seuraksi, mutta käyttöä laseille tuskin olisi lainkaan, joten taidan tällä kertaa hillitä itseni ja jättää ne hankkimatta. (Ellei nyt joku ihan mahdottoman ohittamaton tarjous satu pomppaamaan silmien eteen...)

Minulla ei ole tapana käyttää mehukaadinta arkena, joten tämä tulee päätymään osaksi vähän erityisempien tilaisuuksien kattausta. Muina aikoina tälle on varattu paikka muiden lasiesineiden joukosta kirjahyllystä ja siellä se saa edustaa osana olohuoneemme sisustusta. Kaatimen paras puoli onkin juuri se, että vaikka se on hyvin arkinen käyttöesine, se on silti kaunis katsella eikä sitä todellakaan tarvitse piilottaa astiakaapin suljettujen ovien taakse!

Ota Ote

Ote
Aleksi Perälä
2007

Esittelyssä tänään Iittalan Ote-lasit. Nämä ovat vuodelta 2007 ja nuoren suunnittelijan Aleksi Perälän käsialaa. Ote-lasit syntyivät kun Perälä sai tehtäväkseen suunnitella Iittalalle uuden juomalasin, joka sopisi vanhojen klassikoiden kuten Kartion ja Aino Aallon jatkoksi, mutta toisi silti mukanaan uuden tuulahduksen tuoretta ilmettä. Ei mikään helppo tehtävä, eihän? Mielestäni Perälä teki kuitenkin erinomaista työtä, luoden kauniin yksinkertaisen ja ennenkaikkea toimivan ja Iittalan konseptiin sopivan juomalasin.


Minä ihastuin Ote-laseihin oikeastaan ihan vahingossa ja vasta vähän aikaa sitten kun löysin edullisesti huuto.netistä kahdeksan kappaleen setin näitä harmaita Ote-viinilaseja. Olen joskus aikaisemminkin törmännyt tähän lasiin, mutta nyt päätin repäistä ja täydentää Iittalan harmaiden juomalasien sarjaa tällä joukolla. Ote-viinilasit sopivat nimestään huolimatta mielestäni ihan kaikenlaiselle juomalle. Itse asiassa näistä on taidettu juoda vain kerran viiniä! Lasi on yllättävänkin paksua ja raskasta, joten kovin siro juomalasi ei ole kyseessä. Nimensä mukaisesti Ote-laseista olisi tarkoitus saada mukava Ote ja itse voinkin allekirjoittaa tämän! Mieheni kuitenkin sanoi, että tämä viinilasi on liian pieni hänen käteensä, joten sen nimenomaisen otteen saa lasista parhaiten varmasti hieman pienikätisemmät (nais)ihmiset.


Yksi asia kuitenkin harmittaa... Otetta ei valmisteta enää! Juuri minun tuuriani ihastua lasiin, jonka valmistus on lopetettu ja saatavuus käytettynäkin heikkoa. Viinilasia olisi kyllä tarjolla, mutta pientä tai isompaa juomalasia on todella heikosti saatavilla, varsinkaan kun en halua sinisävyisiä, jotka tuntuvat liikkuvan edes hitusen. Otteen metsästys siis jatkuu aktiivisena ja toivottavasti saankin hankittua vielä joskus näille viinilaseille seuraa!


Puhtaasti logistisista syistä eli suomeksi tilanpuutteen vuoksi vasta kaksi näistä on päässyt arkikäyttöön ja loput kuusi odottavat päivää, jolloin nekin mahtuvat astiakaappiin.

Tähti

Blogissa on eletty muutaman päivän ajan ihan hiljaiseloa minun sairasteluni vuoksi. Samaan aikaan iski kuume muine tykötarpeineen, järkyttävät selkäkivut ja päälle vielä haittavaikutuksia lääkkeistä, joten olo on ollut aika "muikea" ja voimat ihan nollissa. Olen jaksanut lähinnä nukkua tai katsella televisiota eikä bloggailuun ole jäänyt energiaa. Haluan panostaa blogin kuviin ja teksteihin parhaan taitoni mukaan, joten mielummin olen sitten ihan hiljaa kuin postaan sellaista, mihin en ole tyytyväinen.

Tänään kuitenkin yritin hieman ryhdistäytyä ja kuvailla erään paketin sisältöä, jonka postimies toi tällä viikolla. Kyseessä on Iittalan Tähti-kynttilälyhty vuodelta 1990. Tähti on Kerttu Nurmisen suunnittelema ja sitä on valmistettu kahdessa värissä: kirkkaana ja sinisenä. Minä halusin tämän esineen nimenomaan kirkkaana ja toivottavasti löydän sille jossain vaiheessa parinkin. Punaiset tuikut sisään ja jouluinen tunnelma on taattu!

Kuvat eivät laadulla hurraa, mutta annettakoon anteeksi tämän kerran. Pistetään sairastelun piikkiin ja ensi kerralla palaan sitten taas parempien kuvien kera. Postissakin olisi yksi mukava paketti odottamassa, että voimat hieman palautuvat ja pääsen sen hakemaan!

Kirpparilöytöjä

Esittelyssä muutama uusi kirppislöytö!

Olen äärimmäisen huono kirppari-ihminen ja se ärsyttää minua kovin! Haluaisin olla yksi niistä, joka tekee kadehdittavan hyviä löytöjä ja vielä naurettavan halpaan hintaan. Mutta kun ei. Tuntuu, että aina kun käyn kirppiksellä, silmiini osuu vain täysin ala-arvoisia tavaroita ja/tai törkeää ylihinnoittelua, kaikkien löytöjen jäädessä sinne jonnekin pöytien nurkkaan lojumaan. Tästä syystä en ole koskaan ollut kovinkaan ahkera kirppistelijä. Nyt astiaharrastuksen noustessa uuteen voimiinsa, olen kuitenkin yrittänyt opetella kiertämään kirppiksiä ja kulkemaan siellä silmä tarkkana, mutta määrätietoisena ja realistina. Ehkä tämäkin on laji, jonka voi opetella?

Mariskooli 120mm hiekka

Ensimmäisenä vuorossa pieni hiekanruskea Mariskooli, joka on skooliperheeni uusin jäsen. Tämä ei ole oma löytö vaan anoppini bongaama ja minua ajatellen ostama. Hän kysyi sitten, että haluaisinko ostaa tämän kyseisen yksilön häneltä ja totta kai halusin! Kuinka kivasti ajateltu häneltä. :) Kunto on erinomainen, tarra puuttuu, mutta pohjaleima on toki.

Kynttilät eivät ole ihan sesongin mukaista tavaraa näin kevään ollessa kauneimmillaan, mutta syksy ja talvi tulevat kuitenkin taas jossain vaiheessa ja mikäs olisikaan parempi tapa varustautua siihen kuin hamstraamalla erilaisia tuikkulyhtyjä!

Muurla alusta kolmelle tuikulle

Iittala Jääkukka-kynttilätuikku 0470, Ken Benson 1983

Kaksi ylläolevaa kustansivat yhteensä neljä euroa eli rahallisesti en köyhtynyt kummoisesti, mutta kahta kaunista kynttilätuikkua olen kyllä rikkaampi! Muurlan lasin kolmen tuikun alustalla ei varmastikaan ole minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa, mutta se suorastaan kutsuu tekemään erilaisia jouluisia asetelmia ympärilleen! Iittalan kynttilätuikku on raskasta kirkasta lasia ja se siivilöi tuikun valon todella kauniiksi kuvioksi. Nämä on kiva kaivaa sitten syksyllä muiden tuikkujen kanssa esille!

Kirkasta kiitos?

Minun suhtautumiseni kirkkaaseen sisustuslasiin on aika kaksijakoinen. Toisaalta se on neutraali, mutta tyylikäs ja sopii siten lähes sisustukseen kuin sisustukseen. Jostain syystä en kuitenkaan oikein osaa käyttää kirkasta lasia. Minun käsissäni siitä muodostuu jotenkin aina liian pliisu ja muun sisustuksen sekaan hukkuva elementti. Uskon, että kirkkaalla lasilla voidaan tehdä vaikka kuinka ihania juttuja, mutta kuinkas sen taidon itse oppisi?

Jonkin verran meiltä kuitenkin löytyy niitä kirkkaitakin sisustusesineitä. Tässä postauksessa esimerkkinä Aalto-tuikkulyhty ja kirkas iso Mariskooli. Lisämausteena suomalaisia herkkuja parhaimmillaan!

Behind the scenes...